Valitse sivu

100 prosentin sääntö

31.12.2019

Jos saisit jakaa kaikki vuorokauden 24 tuntia haluamallasi tavalla, miten jakaisit ne? Vertailun vuoksi, miten ne jakautuu nyt?

Olen viime aikoina säätänyt omaa sataa prosenttiani melko aktiivisesti, jotta löytäisin itselleni optimaalisen suoritustason kaikkeen mitä tällä hetkellä teen. Ja tätä samaa optimointia tulen tekemään koko loppuelämäni ajan.

100 prosentin sääntö on keino, joka on auttanut minua löytämään ja ennen kaikkea priorisoimaan omia elintapojani siten, että ne noudattavat omia arvojani.

Aloitin priorisoinnin miettimällä asioita niin korkealta kuin mahdollista, ilman että siinä olisi mitään nykyisestä elämästä, joka voisi siihen vaikuttaa. Lähdin liikkeelle siitä, että mitä ihmisen on oikeasti pakko tehdä, jotta voi ylipäänsä pysyä hengissä. Ja sitä, mitä ei kannata tehdä, jos haluaa pysyä hengissä. Korkeammalle en päässyt, enkä usko, että olisin enää päässytkään. Sieltä se alkoi pikkuhiljaa sitten hahmottumaan, jonka myötä päädyin seuraaviin elementteihin.

Minun 100 %

Uni

33%. Ehdoton ykkönen, jonka tärkeyttä ja määrää tulee tosi helposti laiminlyötyä, koska aina löytyy jokin syy tai selitys. Kuten joku tv-sarja tai leffa. Ei löydy enää, sillä keskimääräisiä 8h yöunia en vaihda enää mihinkään. Ikinä.

Liikunta/harrastukset

10%. Olen urheillut ja liikkunut pienestä pitäen, mutta elämässäni oli vaihe, jonka aikana liikunta unohtui käytännössä kokonaan, jälleen kerran mitä ihmeellisimpien syiden ja selitysten takia.

Joka päivä jotain on nykyään lähtökohta, josta en kovin helposti luista. Kesällä prosentti on suurempi golfin myötä, mutta pyrin joka päivä liikkumaan monipuolisesti vähintään kahden tunnin ajan. Ja liikkumisella en tarkoita päivittäistä kahden tunnin hikijumppaa maksimisykkeillä, vaan joskus päivän liikunta voi olla kävelylenkki ja venyttely, joskus jopa pelkkä venyttely.

Ravinto

5%. Unen ja liikunnan kanssa erittäin tärkeä elementti, joka ylläpitää ja vahvistaa hyvinvointia. Ja varmasti tärkein kaikista, mitä tulee hengissä pysymiseen. Monipuolisia ja erilaisia ruokauskomuksia on maailma pullollaan, mutta pyrin itse syömään lähtökohtaisesti kasvipohjaisia ruokia, osittain ruokarajoitteisuuden mutta enemmän ja enemmän myös periaatteiden vuoksi. Lautaselta löytyy hyvin harvoin valmisannoksia, jonka myötä meillä tehdään joka päivä ruokaa.

Työ

37%. Tästä ei oikein voi luistaa, sillä jollain sitä arkea pitää pyörittää ja vatsansa täyttää. Sen olen kuitenkin päättänyt, etten enää istu yömyöhään läppäri sylissä ja pilaa sen myötä yöuniani, sillä kliseinen ”ei ne työt tekemällä lopu” pitää tavallaan paikkansa. Vaikka olisi jokin tiukka deadline tulossa, ei mikään enää horjuta minun perustaa, sillä mikään työasia ei ole tärkeämpi kuin minä itse. You know, jos voin hyvin niin teen työni hyvin, ja päinvastoin. Työ vie kuitenkin elämästä niin paljon aikaa, että kannattaa hakeutua sellaiseen työhön, josta saa muutakin kuin pelkkää rahaa.

Vapaa-aika

15%. Jakamalla yllä mainitut asiat esimerkkien mukaisesti, jää päivään vielä yli 3 tuntia vapaata aikaa, johon ei ole yleensä mitään ennalta sovittua tekemistä. Enimmäkseen aika kuluu kotona perheen kanssa, sellaisen leppoisan oleskelun merkeissä. Tämä lienee se palikka, jonka sisältö vaihtelee eniten elämäntilanteen mukaan.

Mistä sinun arkesi koostuu?

Jakamalla nämä elementit yhteen piirakkaan, näkee aika selkeästi mistä se oma elämä tällä hetkellä koostuu. Jokaisen osa-alueen voi sitten pilkkoa omiin satoihin prosentteihin, jolloin pääsee tosissaan säätämään ihan sitä itse tekemistä, mutta niin syvälle en nyt mene.

Tiedän, että lapsiperheellisen elämä on lähtökohtaisesti hektisempää kuin sinkkuihmisen, mutta oli se oma elämäntilanne mikä tahansa, pitäisi tuon ”viimeisen” osa-alueen, eli vapaa-ajan olla se, jonka sisältö voi vaihdella. Muihin kun lähtee koskemaan, tekee itselleen sekä myös ympärillään eläville hallaa, etenkin pitkässä juoksussa.

Nukutko vapaapäivänä mielummin kymmeneen asti vai mitä jos siihen mennessä olisi jo päivän liikunnat suoritettu? On muuten aika siisti tunne, kun vapaapäivä on vasta alussa, eikä tarvitse enää miettiä päivän ”pakollista” aktiviteettia. Älykellojen askeltavoitteet ovat aika hyviä perusjuttuja, joita noudattamalla tekee jo ihmeitä, etenkin jos se arkiliikunta jää esim. istumatyön takia vähäiseksi. Se myös motivoi liikkumaan enemmän.

Jos haluaa tehdä muutoksia, joiden vaikutukset tuntuu nopeammin, kannattaa lähteä liikkeelle viikonlopuista, joissa pitäisi olla yli kolmannes enemmän aikaa käytettävissä. Sitä huomaa aika nopeasti miten se auttaa jaksamaan kun arki taas maanantaina koittaa, jos viikonlopun käyttää arjesta palautumiseen ja itsensä vahvistamiseen. Tosin palautumistakin voi tulkita eri tavoin. Moni on varmasti huomannut maanantaina töissä vireystilassaan eroja siinä, onko riekkunut baareissa aamuneljään, vai ulkoillut luonnossa ja juonut janoonsa vettä. Jos näistä ensin mainittu on ainoa tapa palautua työviikosta, voisi olla paikallaan miettiä, että onko nykyinen työ itselleen sopivaa.

Kyse ei ole suurista elämäntaparemonteista, vaan pienten asioiden säätämisestä. Menneiden vuosien aikana olen ties kuinka monesti päättänyt, että nyt laitan itseni kuntoon. Pari viikkoa superfoodia ja joka päivä lenkillä, jonka päätteeksi voi hyvällä omatunnolla herkutella koko viikonlopun. Kun vaaka näyttää kuukauden jälkeen samaa ja lempipaita puristaa edelleen, lässähtää fiilis treenaamiseen ja selityspankista haetaan taas ne samat tutut selitykset. Tuttu tarina suurimmalle osalle.

Sen vuoksi tämä sadan prosentin sääntö on auttanut minua järjestämään elämäni tärkeimmät osa-alueet oikeille paikoilleen. Suosittelen kokeilemaan.

Tulokset

En ole asettanut mitään erityisiä tavoitteita, joka on todennäköisesti ollut yksi onnistumisen kulmakivistä. Tai no, kysehän ei ole mistään määrä-aikaisesta projektista (kuten kesäkuntoon 2020), vaan kyse on mun elämästä. Lopetin salibandyn pelaamisen muutama vuosi sitten ja siirryin valmentajaksi sen vuoksi, että polveni ei enää kestänyt pelaamista, mutta halusin pysyä lajin parissa. Näin siis selitin sitä itselleni. Nyt olen jälleen takaisin askissa ja väitän, että olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin aikuisiällä. Cooperin testissä juoksin kesällä saman tuloksen kuin aikoinaan intissä. Ja voin sanoa, että tuossa oli pitkä pätkä, jonka aikana en olisi päässyt edes puoleen väliin.

Vaatekoko on pienentynyt yhdellä, farkkujen vyötärön tuumakoko kolmella. Keskimääräinen leposykkeeni on pudonnut viidenneksellä. Siihen vaikutti selkeästi eniten nuuskaamisen lopettaminen. Unirytmini on vakiintunut, kymppiuutisten aikana lähtee taju ja aamulla nousen seitsemältä. Myös viikonloppuisin.

Aikaa tähän muutokseen on kulunut nyt noin kaksi vuotta.

Syön edelleen hampurilaisia, pizzaa ja karkkia, sekä nautin olutta ja viiniä. Mitään en ole jättänyt pois, olen vain säätänyt määrää pienemmäksi ja kertoja harvemmaksi.

Toisin sanoen, mitään pikavoittoja en ole lähtenyt edes tavoittelemaan, vaan kaikki tekeminen perustuu omiin arvoihin ja niiden mukaan elämiseen. Arvomaailman löytyessä, on 100 prosentin jakaminen ja ennen kaikkea niiden mukaan eläminen paljon helpompaa.

Parasta tässä kaikessa on se, että minulla on puoliso, joka tukee valintojani ja jakaa kanssani näitä arvoja, jonka myötä teemme paljon niitä tukevia asioita yhdessä. Käymme koiran kanssa päivittäin 4-5km lenkillä, jonka päälle saatamme vielä jumpata kotona. Kesäisin pelaamme yhdessä golfia. Ilman sitä tukea, jota häneltä saan, en olisi elämäntaparemontissani onnistunut.

Yhteenveto

Puhun paljon arvoista, joita ei mielestäni voi korostaa liikaa, etenkään silloin kun kyse on elämäntapoihin liittyvistä tekijöistä. Ilman selkeää kuvaa siitä, miten haluaa tätä elämäänsä elää, tulee helposti haahuiltua ja kokeiltua kaikenlaisia superkuntokuureja, jotka tyssäävät usein liian suuriin muutoksiin, joita pitäisi samaan aikaan tehdä, jotta se kuukauden päässä häämöttävä -10kg tavoite täyttyisi. Silloin se myös valitettavan usein menee siihen, että sitä elää entistä epäterveellisemmin, kun epäonnistumisen tunne on niin voimakas.

Kaikki lähtee siitä, että tekeminen tukee isoa kuvaa. Ja se iso kuva on tässä tuo 100 prosentin piirakka. Ja se piirakka on yhtä kuin arvot. Ja ne arvot ovat yhtä kuin sinä. Joskus tulee hetkiä, jolloin nukkuu vain 5h, tulee käytyä pikaruokaravintolassa ja älykellon askelmittari näyttää alle 1000 askelta. Sillä ei ole mitään merkitystä, kun tekeminen on isossa kuvassa kunnossa. Näitä välipäiviä tulee aina silloin tällöin, eikä se tarkoita sitä, että seuraavana päivänä pitäisi treenata tuplasti tai syödä vähemmän, sillä se vaikuttaa negatiivisesti mm. unen laatuun. Ja jos ei nuku, ei jaksa liikkua. Kun ei jaksa liikkua, ei tule samalla tavalla nälkä, jolloin sitä nälkäpiikin iskiessä hakeutuu taas pikaruoan äärelle, koska on niin väsynyt ettei jaksa kokata.

Panosta uneen, ravintoon ja päivittäiseen liikuntaan. Panosta tärkeisiin ihmissuhteisiin. Mutta ennen kaikkea, panosta itseesi. Mikään ei ole sinua tärkeämpää, vaikka saattaisit joskus niin ajatellakin. Itseensä panostaminen ei ole itsekästä, vaan silloin kun voit hyvin, voivat myös ihmiset ympärilläsi paremmin.

Erinomaista alkavaa uutta vuotta 2020!

Lue myös…

Vuosi 2020

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa hyvin normaalista poikkeava ja sen myötä (toivottavasti) muuttanut ajatus- ja...

Olenko olemassa?

Poistin Facebook-tilini lopullisesti noin kuukausi sitten. En ollut käyttänyt sitä yli kahteen vuoteen mutta silti...