Valitse sivu

Olenko olemassa?

5.3.2020

Poistin Facebook-tilini lopullisesti noin kuukausi sitten. En ollut käyttänyt sitä yli kahteen vuoteen mutta silti mietin, etten voi sitä kokonaan poistaa, sillä saatan jäädä jostain paitsi. Olin myös muutaman sivun ylläpitäjä, jonka vuoksi koin olevani ”velvoitettu” pitämään profiilin aktiivisena.

Olin myös osana muutamaa Facebook-ryhmää, joissa olin aiemmin tosi aktiivinen. Huomasin omaa sataa prosenttiani miettiessäni, että käytän ihan liikaa aikaa eri some-kanavien parissa, joten päätös vähentää oli aika helppo. Facebookin lisäksi oli siis myös snäppiä ja instaa, joiden parissa tuli vietettyä päivätasolla useita tunteja.

Se, minkä huomasin melko nopeasti, oli ihmisten suhtautuminen siihen, etten enää ollut aktiivinen. ”Miten menee, äijä on kadonnu?”. ”Sähän et tiedä maailmasta mitään, kun et käytä Facebookia.” Ymmärrän, että kun jokin asia muuttuu, se aiheuttaa meissä jonkin reaktion, kuten pitääkin, mutta ajatus siitä, että ihminen katoaa, kun hän vähentää jonkin some-kanavan käyttöä, kuulosti omaan korvaan todella hämmentävältä. Tässähän mä oon ollut koko ajan, en vaan enää niissä kanavissa samalla tavalla kuin ennen. Eikai se mua ihmisenä poista?

Sen ymmärrän, että some-kanavista on tullut oleellinen osa ihmisten elämää, etenkin yhteydenpitoon liittyen. Se onkin niiden ainoa hyvä puoli, jonka vuoksi jäin esim Facebookiin roikkumaan, vaikken sitä enää käyttänytkään. Nyt, kun tilini on kokonaan poistettu, huomaan etten enää mieti sitä, että jäänkö jostain paitsi, sillä minun ei tarvitse enää miettiä, olenko saanut FB:ssä kutsun johonkin tapahtumaan, johon joku saattaa turhaan odottaa multa vastausta, kun en ole sitä kutsua kuitenkaan näkemässä. Niitä ei meinaa enää tullut silloin pari vuotta sitten, kun vähensin sen käyttöä.

Vaikutukset olivat siis melko välittömät, joka sai minut miettimään, että herättääkö jostain yhteisöstä lähteminen ihmisissä sellaisen tunteen, että heidät on hylätty? Että mä oon nyt vihainen tolle, kun se lähti täältä menemään?

Olemmeko jotenkin sokaistuneet tai unohtaneet, että elämää on myös some-kanavien ulkopuolella? Tai siis että se elämä nimenomaan on niiden ulkopuolella. Kuten sanoin, yhteydenpitoa varten ne ovat loistava kanava, mutta ei suinkaan ainoa.

Unohdetaanko me ihminen, joka poistuu somesta? Onko siis ihmistä enää olemassa, kun hän poistuu somesta?

Lue myös…

Vuosi 2020

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa hyvin normaalista poikkeava ja sen myötä (toivottavasti) muuttanut ajatus- ja...

100 prosentin sääntö

100 prosentin sääntö

Jos saisit jakaa kaikki vuorokauden 24 tuntia haluamallasi tavalla, miten jakaisit ne? Vertailun vuoksi, miten ne...